Kun homekoti sairastutti viulisti-juontaja Johanna Koivun viisi vuotta sitten, kodin lisäksi hän menetti terveyden ja hyvän fyysisen kunnon. Painajainen alkoi hellittää, kun Johanna keskittyi itsensä hoitamiseen ja uskaltautui tanssilattialle.
On talvi, mutta Johanna Koivu nukkuu suvun kesämökissä ikkuna auki. Ikkunanraosta virtaa hyvää, raikasta ilmaa kuin elämäneliksiiriä. Päällä on paksut vällyt ja päässä pipo.
Mökin pihaan on pysäköitynä Johannan auto, jossa on tärkeimpiä tavaroita ja käyttövaatteita jätesäkeissä. Muu omaisuus lojuu Helsingin kantakaupungissa homeen saastuttamassa kaksiossa.
Johanna tietää, ettei hän voi palata tuohon unelmiensa kerrostalokotiin, elämänsä ensimmäiseen omistusasuntoon, jonka hän vain vuosi aikaisemmin löysi kierrettyään peräti satakunta asuntonäyttöä.
Koko homeasia tuntuu painajaismaiselta, katastrofilta. Johannalla ei ole voimia ajatella tulevaa. Hän elää hengenvedosta toiseen miettien, kuinka sairaalta olo tuntuu taas aamulla. Mieli täyttyy sen pohtimisesta, missä voisi nukkua seuraavan yön.
Pelottavinta on, ettei Johanna tiedä, mitä hänen liikunnalliselle ja ennen niin terveelle keholleen on tapahtumassa. Onko terveys menetetty lopullisesti?
Homeen aiheuttamat oireet kummastuttivat
Nuhaa, kurkkukipua, silmien kutinaa ja toistuva flunssa. Johanna ihmetteli jatkuvia oireitaan, jotka tuntuivat voimakkaina etenkin aamuisin ja paranivat, kun hän oli yötä poissa kotoa.
Lääkäri oli homeasioista poikkeuksellisen hyvin perillä, vaikka elettiin vuotta 2014, eikä koko Suomi vielä kohissut sisäilmahaitoista. Lääkäri totesi, että Johannan pitäisi lähteä asunnosta heti pois. Muuten oireet vain pahenisivat.
Johanna kuitenkin jäi vielä asuntoon. Ei hän hennonut noin vain häipyä vaivalla remontoimastaan kodista. Sitä paitsi hän uskoi, että asia hoituisi taloyhtiön avulla. Hän otti yhteyttä myyjään ja isännöitsijään, jotta nämä ryhtyisivät toimiin asunnon kunnon selvittämiseksi.
Eräänä päivänä saapui sähköpostiviesti: Mitäs tämän naisihmisen kanssa pitäisi tehdä?
Moneen viikkoon mitään ei kuitenkaan kuulunut. Viesteihin ei vastattu.
Johanna kirjoitti sähköpostia myös taloyhtiön hallituksen puheenjohtajalle. Eräänä päivänä saapui sähköpostiviesti: Mitäs tämän naisihmisen kanssa pitäisi tehdä? Hallituksen puheenjohtaja oli vahingossa lähettänyt isännöitsijälle tarkoitetun viestin Johannalle.
”Silloin ymmärsin, että olin heille vain hankala naisihminen, joka kitisee turhasta. Tajusin, että minun pitää itse teettää asunnossa mittaukset.”
Niin Johanna tekikin, ja asunnosta löytyi elinkykyisiä homeitiöitä ja sädesientä. Nyt hän katuu viivyttelyään asunnossa. Noina kuukausina homealtistus ehti pahentua.
Nyt Johanna tietää, että homeoireiden vähättely on tyypillistä.
”Monet ovat ahdingossa juuri sen takia, ettei heidän asioitaan oteta vakavasti.”
Keikkailu auttoi piinaan
Johanna Koivu tunnetaan alun perin Lauri Tähkä ja Elonkerjuu -yhtyeen viulistina. Vuonna 2011 kokoonpano muutti nimensä Elonkerjuuksi, ja Johanna soitti bändissä vuoteen 2016 asti.
Homekriisin ollessa pahimmillaan Johanna sai voimia juuri keikkailusta. Energisissä esiintymistilanteissa hän pääsi hetkeksi kuin toiseen maailmaan, irti oman terveydentilan tarkkailusta.
”Tunsin, että kyllä minä vielä johonkin pystyn: luomaan iloa, antamaan ihmisille jotakin ja olemaan vahva lavalla. Se oli hyvin voimaannuttavaa”, Johanna kertoo.
Keikan jälkeen edessä oli kuitenkin paluu ahdistavaan todellisuuteen. Muut halusivat nopeasti kotiin, mutta Johannalla ei ollut kiire. Hänellä ei ollut kotia, jonne palata.
Hän yöpyi sukulaisten ja ystävien luona, kaikkialla missä sisäilma tuntui riittävän puhtaalta. Sellaisia tiloja ei ollut paljon. Altistuttuaan homeelle hän oli alkanut oireilla miltei kaikkialla – jopa kahviloissa. Kun hän astui sisään paikkaan, jossa oli huono sisäilma, joskus hän tunsi heti oireita: kurkkukipua, aivastelua, nuhaa ja raittiin ilman loppumisen tunnetta. Kemikaalit ja maalit aiheuttivat päänsärkyä ja ajattelun hitautta.
Johannasta tuntui siltä, että koko ajan oli oltava varuillaan.
Muut halusivat nopeasti kotiin, mutta Johannalla ei ollut kiire. Hänellä ei ollut kotia, jonne palata.
”Minusta tuli kuin eläin, joka tarkistelee ympäristöstään uhkaa. Eri tiloissa vieraillessani mietin koko ajan, haiseeko täällä jokin ja pitääkö minun lähteä”, Johanna kuvailee.
Johanna ei viettänyt enää lainkaan aikaa homeasunnossaan, ja siellä käväistessään hän käytti hengityssuojaa.
Ruokavalio uusiksi
Homealtistuksen yhteydessä Johannalle puhkesi myös useita allergioita. Hän herkistyi esimerkiksi uusien huonekalujen ja tekstiilien sisältämille kemikaaleille.
Myös ruokavalio oli laitettava uuteen uskoon, koska Johanna alkoi saada allergiaoireita aiemmin välttämiensä vehnän ja laktoosin lisäksi maitoproteiinista, gluteenista, kananmunasta sekä soijasta. Ravintoloissa, tilaisuuksissa ja kyläpaikoissa oli vaikeaa löytää sopivaa ruokaa. Niinpä Johanna kuljetti aina mukanaan omia eväitä – usein hedelmiä ja pähkinöitä, eväspatukoita ja esimerkiksi kasviksista ja broilerista valmistamiaan annoksia, joita hän säilytti keikkabussin jääkaapissa olutpullojen seassa.
Johanna keskitti liikenevät voimansa siihen, että alkaisi voida paremmin. Hänen päämääräkseen tuli puhdistaa kehoa ja torjua homeen haittoja elimistössä.
Hän oli aina ollut kiinnostunut superfoodeista ja terveellisestä ruokavaliosta, mutta nyt homeoireiden selättämiseksi hän hamstrasi myös lisäravinteita: vitamiineja, mineraaleja, yrttiuutoksia, proteiinijauheita, viherjauheita.
”Olen oma koekaniinini, mutta en ota mitään summamutikassa, vaan luen käyttämistäni valmisteista paljon”, Johanna kertoo.
Neuvoja lisäravinteiden käyttöön hän sai ja saa yhä funktionaalisilta lääkäreiltä ja geenitutkimusten tekijöiltä. Funktionaalinen lääketiede on terveydenhoidon ala, joka tarjoaa yksilöllistä ohjausta terveyden kohentamiseen esimerkiksi elämäntapa- ja ravitsemusmuutoksin, ja siihen kuuluu myös geenitiedon hyödyntäminen. Johanna kertoo huolehtivansa valmisteiden yhteensopivuudesta.
Johannan mukaan valmisteista on myös ollut apua. Hän myöntää, että oman terveyden hoitamiseen on mennyt isoja summia rahaa.
Kuluttamisesta omaan hyvinvointiin ei kuitenkaan tule morkkista. Homehelvetti on selkiyttänyt elämän arvojärjestystä siten, että terveys on nyt ehdottomasti tärkeintä.
Homeoireiden selättämiseksi Johanna hamstrasi myös lisäravinteita.
”Olen esteetikko ja tykkään kauniista kodista ja vaatteista, mutta jos mietin, laitanko rahani niihin vai terveyteen, valinta on nykyään selvä. Ilman terveyttä ei ole mitään”, Johanna pohtii.
Huono kunto söi itsetuntoa
Johannasta oli raskasta huomata, kuinka keho muuttui homekriisin aikana. Kun kroppa oli sairas, se ei tuntunut enää omalta. Masentava elämäntilanne vei energiat nollille ja fyysinen kunto romahti. Voimia ei riittänyt muuhun kuin selviytymiseen.
”Parhaimmillani olin tehnyt aamuisin sata punnerrusta ja vatsalihasliikettä. Enää tuosta sporttisuudesta ei ollut tietoakaan. Se vaikutti tietysti myös itsetuntoon ja yleiseen vireyteen”, Johanna kertoo.
Myös mielen kuormitus oli valtava, kun koti ja terveys, kaksi elämän perusasiaa, olivat uhattuina. Johanna koki jatkuvaa huolta siitä, missä hän voisi asua jatkossa. Olo oli näköalaton ja ahdistunut. Hän kaipasi käytännöllisiä keinoja, joilla saisi rauhoitettua itsensä. Mikä auttaisi palauttamaan yhteyden kehoon?
Jo pikkutyttönä Johanna oli rakastanut tanssimista, ja joitakin vuosia sitten hän oli käynyt tanssiterapeutin ohjaamia lyhytkursseja. Ne virittivät kiinnostuksen vapaaseen liikkeeseen. Nyt Johanna päätti toteuttaa mielessä muhineen haaveensa ja hakeutui Jyväskylän yliopiston järjestämään koulutukseen opiskelemaan tanssi-liiketerapiamenetelmien ohjaajaksi.
Tanssi-liiketerapiassa liike lähtee sisäisistä impulsseista. Sellainen oli Johannalle ennestään tuttua näyttelijäntyöstä. Ennen bändiuraansa Johanna valmistui näyttelijäksi Lontoon The Central School of Speech and Drama -oppilaitoksesta. Opintoihin kuului myös tanssia sekä draamaterapiaa.
Liike toi tunteet pintaan
Tanssiminen pakotti Johannan pysähtymään kropan ja sen synkkien tuntojen äärelle. Koulutuksessa tehtiin paljon pitkäkestoisia, fyysisiä harjoituksia, joissa ei noudatettu mitään koreografiaa vaan liike lähti täysin liikkujan omista senhetkisistä tarpeista. Johanna huomasi, että pienikin liike voi olla arvokasta, jos sillä on itselle sisältö ja merkitys.
”Liikkumiselle ei ollut suorituspaineita, vaan kaikki tapahtui kehon ehdoilla”, Johanna kuvailee.
Voimakas revittely ja ei ollut mahdollistakaan, sillä fyysinen kunto oli huono ja keho väsynyt. Vaikka Johanna ei pystynyt riehumalla purkamaan turhautumistaan, kehon tarpeita kuulostelevissa harjoituksissa hän kuitenkin pääsi käsiksi tunteisiinsa. Hän huomasi tuntevansa paljon vihaa ja katkeruutta siitä epäoikeudenmukaisuudesta, jota oli kokenut homeasunnon ostajana.
”Tuossa vaiheessa olin ollut yli vuoden kodittomana. Asuntoasiani hoitamisessa olin sellaisten ihmisten armoilla, joita ei minun asiani kiinnostanut.”
Kyyneleet kihosivat silmiin monta kertaa. Johanna kertoo, että tanssi ikään kuin jalosti tunteita.
”Huomasin, että viha ja katkeruus olivatkin puolustusmekanismeja. Kun päästin ne pois, jäljelle jäivät suru, pettymys ja avuttomuus.”
Etenkin oman avuttomuuden kohtaaminen oli vaikeaa, mutta ryhmän tuttuus ja turvallisuus auttoivat, ja ryhmässä Johanna pääsi myös keskustelemaan tilanteestaan.
”Sain surra sitä, etten tiedä, mikä tulevaisuuteni on, ja että olen tässä tilanteessa avuton.”
Opiskeluvuoden aikana Johannan vointi alkoi pikku hiljaa kohentua, osin tanssin ja muun itsehoidon, osin homeen välttämisen ansiosta.
Uusi ura hyvinvoinnista
Omasta terveydestä huolehtiminen on ollut Johannalle portti uramuutoksiin. Tanssi-liiketerapian opiskelun ohella hän toimi ensin hyvinvointibloggarina. Viime vuonna hän aloitti yhdessä tuottajatyöparin kanssa videosisältöjen tuottamisen sekä hyvinvointiin ja lifestyleen keskittyvän nettitelevisio-ohjelman KoivuTV. Ohjelma pääsi tänä keväänä tv-esitykseen Alfa TV -kanavalla.
KoivuTV:n käsikirjoittamisessa Johanna hyödyntää omia kiinnostuksenkohteitaan. Asiantuntijoiden johdolla ohjelmassa on analysoitu Johannan geenejä ja suolistomikrobeja.
Oireita kannattaa hoitaa
Nyt Johannan asunto on korjattu ja hän voi hyvin. Viidessä vuodessa homeen vaikutukset ovat hälvenneet paljon. Harmia tuottaa se, että asunnon myyjä kieltää vastuunsa.
Puhtaassa tilassa Johanna on täysin oireeton, mutta hajut, kemikaalit ja sisäilman mikrobit saavat edelleen niiskuttamaan ja tekevät hengittämisestä raskasta. Väsymyksen ja aivosumuksi kutsutun ajatusten tahmaisuuden kanssa hän taistelee yhä päivittäin. Johannan mukaan myös kiloja on kertynyt.
Tunne omasta jaksamisesta on kuitenkin kohentunut sen verran, että liikunta tuntuu taas hyvältä. Homekriisin jälkeen Johannaa kiinnostavat entistä enemmän sellaiset lajit, joissa ei revitellä, ja jotka yhtä aikaa sekä vahvistavat että huoltavat kehoa.
Väsymyksen ja aivosumuksi kutsutun ajatusten tahmaisuuden kanssa Johanna taistelee yhä päivittäin.
”On ollut pakko opetella armollisuutta kehoa kohtaan ja hyväksyä sen hauraus.”
Toisaalta Johanna palaa yhä halusta päästä harrastamaan dynaamisia suosikkilajejaan, kuntonyrkkeilyä ja capoeiraa. Kun kiireet tv-työssä hellittävät, hän aikoo aloittaa aktiiviliikkumisen pehmeästi hakeutumalla baletti-, nykytanssi- tai pilatestunneille.
Tällä hetkellä Johannan missiona on jakaa tietoa ja auttaa muita selittämättömistä oireista kärsiviä. Hän on käynyt läpi kovan koulun ja toivoo, että muut pääsisivät vähän helpommalla.
”Nykyihmisillä on paljon selittämättömiä vaivoja ja sairauksia. Haluan kannustaa ajattelemaan, että oireille on jotain tehtävissä. Tärkeintä on ottaa vastuu omasta jaksamisestaan ja terveydestään”, Johanna sanoo.
Ura muusikkona on tällä hetkellä tauolla, mutta Johanna ei tyrmää ajatusta siitä, että joskus vielä palaisi keikoille. Rankimpien keikkailuvuosien tappotahtiin hän ei kuitenkaan enää suostuisi. Sen verran rakkaaksi oma keho on tullut.
Lue myös:
Onnettomuudessa halvaantunut Emma nousi hevosen selkään
Crossfit-pappi Outi: ”Onneksi kolari ei ollut game over”
Sini Pyy: ”En usko, että minusta olisi tullut ammattiurheilijaa, jos en olisi loukkaantunut”