Kira Vuorisalo, 26, kertoo, miksi aamulla joogaaminen on paljon parempaa.
”Sängystä nouseminen varhaisina treeniaamuina kestää, koska en ole ollenkaan aamuihminen. Herätyskellon soitua venyttelen sängyssä ja annan itselleni aikaa. Helpotusta tuo ajatus, että mutteripannu on liedellä valmiina.
Syön aamupalan vasta harjoituksen jälkeen, koska tyhjällä vatsalla asanoissa on enemmän tilaa hengittää. Koen, että astangaan kuuluva äänen kanssa hengittäminen eli ujjayi-hengitys täyttää vatsaa ja karkottaa nälkää.
Aamulla mieli on vielä tyhjä
Aloitan harjoituksen useimmiten seitsemältä. Ensimmäiset aurinkotervehdykset tuntuvat kankeilta: takareisiä kiristää ja hartioissa, olkapäissä ja ranteissa on jäykkyyttä. Teen eteentaivutukset ja punnerrukset varovaisesti, ja hyppyjen sijaan askellan. Viimeisissä aurinkotervehdyksissä keho alkaa olla lämmin.
Niitäkin kertoja on, joina lihakset ovat kipeät ja väsyneet, ja koko harjoitus tuntuu raskaalta. Silloin joogaan kevyesti vain tunnin, vaikka yleensä harjoittelen puolitoista tai pari tuntia. Joskus lyhentäminen harmittaa, mutta useimmiten tunnen kiitollisuutta siitä, että kuitenkin nousin matolle.
Astangajoogaa harjoitetaan perinteisesti aamuisin, koska silloin mieli on vielä tyhjä. Myös itse ajattelen niin. Jos minulla on samana päivänä tentti, se tulee yleensä mieleen aikaisintaan loppuliikkeiden aikana. Astangaperinne on vaikuttanut ratkaisuuni, mutta enemmän painavat muut syyt.
Jooga tuntuu paremmalta aamulla
Olen treenannut säännöllisesti aamuisin kuutisen vuotta. Aamuharjoituksessa on monia etuja: päivät tuntuvat energisiltä ja virkeiltä, illat vapautuvat muuhun ja yöt nukun hyvin, kun en piristy liikaa iltaharjoituksesta.
Aamuharjoitus pyyhkii myös stressin pois. Kun lähtee päivän puuhiin, olo on hyvä ja rauhallinen.
Vaikka minun on vaikea herätä, rakastan aamuja – niiden hiljaisuutta ja rauhallisuutta. Aamulla jooga tuntuu vielä paremmalta kuin illalla ja tunnen selvemmin, mitä keholleni kuuluu. Iltaisin kehoni on liian venyvä, mutta aamun kankeus auttaa keskittymään voimaan, joka suojaa yliliikkeiltä.
Joskus puolisoni nauraa ja pyörittelee silmiään sille, että aion taas herätä joogaamaan. Hän kuitenkin tukee harjoitteluani ja käy satunnaisesti kanssani aamujoogassa.”