Laulaja Jessica Wolff toipui ylikunnosta mökkilevolla ja rauhallisilla kävelylenkeillä. Totaalistopin myötä myös ruokailutottumukset menivät uusiksi.
Minua viehättävät lajit, joissa adrenaliini tirskuu. Potkunyrkkeilen, vapaasukellan, leijasurffaan, moottoripyöräilen ja lumilautailen, mutta vastapainoksi harrastan kungfua, joka on vähintään yhtä paljon mielen kuin kehon treenausta.
Aktiivinen elämäntyylini sai minut törmäämään seinään pari vuotta sitten. Treenasin kamppailulajeja tavoitteellisesti yhdeksän kertaa viikossa ja ohessa rakensin laulajan uraani. Olin loputtoman väsynyt ja sykkeet pomppasivat tappiin kevyestäkin treenistä. Kymmenistä sporttitunneista huolimatta painoni nousi, kun aineenvaihdunta reagoi ylikuntotilaan menemällä tilttiin.
Sain lääkäriltä diagnoosiksi ylirasitustilan ja hän määräsi minulle totaalisen treenikiellon. Olen harrastanut urheilua aktiivisesti 3-vuotiaasta asti, joten se oli kamala uutinen.
Alkusokista toivuttuani aloin nähdä tilanteessa hyvääkin. Tajusin, että viimeistään nyt minun on löydettävä rauha muistakin asioista kuin rääkkitreenistä. Linnoittauduin mökillemme Bromarfin saaristoon yli kuukaudeksi. Koska syke ei saanut nousta yli sadan, tein pitkiä rauhallisia kävelylenkkejä ja lauloin samalla – se oli tosi hyödyllistä, sillä artistin on pystyttävä laulamaan samalla kuin liikkuu.
”En suostu kutsumaan vähemmän laadukkaan safkan syömistä repsahduksiksi.”
Jessica Wolff laittoi ruokarytminsä kuntoon
Totaalinen stoppi pani monet asiat uusiksi. Niistä yksi oli tietenkin syöminen. Kovana sporttimimminä olin toki aina ollut kiinnostunut ruuasta ja sen merkityksestä treenille, mutta olin melko pihalla siitä, mikä lopulta on minulle hyväksi ja mikä ei. Personal trainer -opinnot ja hyvinvointivalmentajan koulutus avasivat silmät syömisen suhteen. Olin aiemmin syönyt liikaa protskuja ja liian vähän kuituja, jonka seurauksena energia loppui helposti, eivätkä vatsa ja aineenvaihdunta toimineet täydellä teholla.
Uudessa syömisessä panin ensimmäisenä ruokarytmin kuntoon. Syön 5–6 kertaa päivässä, joten luovuutta tarvitaan. Luottovälipalojani ovat keitetyt kananmunat, porkkana, hummus, rae- juusto kauraleseillä, pähkinät ja smoothiet. Kolmen tunnin ruokarytmin pitäminen ei onnistu hektisessä arjessani ilman suunnittelua. Jos venytän välejä, verensokerini romahtaa nopeasti, minua alkaa huimata ja olo on huono. Minun koneeni ei käy valkoisella leivällä, piirakoilla, patukoilla tai sokerijuomilla. Vältyn noilta huonoilta valinnoilta, kun teen ruuat etukäteen kotona ja syön evääni vaikka autossa treenien tai tapaamisten välissä.
Ruoka on sekä polttoaine että nautinto. En ole gourmet-kokki, mutta toisaalta osaan paistaa hyvät kampasimpukat. Viikot vedän aika monotonisesti omaa settiäni, mutta viikonloppuisin maistuvat sushi ja muut ravintolaruuat sekä satunnaiset jälkkärit. En suostu kutsumaan vähemmän laadukkaan safkan syömistä repsahduksiksi.
Ajattelen vain, että nyt söin hiukan eri tavalla ja palaan huomenna taas fiksumpaan meininkiin. Ja pienen pizzan kylkeen voi aina valita salaatin, eikä vähän syntisen tuntuinen ateria olekaan enää yhtään hullumpi.
Treeniä fiiliksen mukaan
Teen kerran viikossa isot ruokaostokset marketissa. En juurikaan raapustele listoja, sillä tiedän tarkkaan mitä tarvitsen: vihanneksia, protskua ja hiilareita. Aika usein arkiruokani on kanavokki pakastevihanneksilla. Kylkeen keittelen täysjyväpastaa tai kvinoaa ja lurautan sekaan oliiviöljyä.
Syön enemmän kuin koskaan, mutta olen hoikempi ja energisempi kuin ikinä. Aineenvaihdunta hyrrää kuin höyrykone!
Arvostan nykyään lepoa yli kaiken. Ennen ajattelin, että treenata pitää vaikka verenmaku suussa, mutta nyt valitsen iisin kävelylenkin tai puhtaan pötkötyksen hikitreenin sijaan, ellei fiilis ole oikea. Rakennan omista harjoitusviikoistani erilaisia. Välillä kungfu vie voiton potkunyrkkeilystä, joskus taas sparrailen monta kertaa viikossa. Painun pinnan alle niin usein kuin ehdin. Nautin vapaasukelluksessa tunteesta, kun keho huutaa kymmenen metrin syvyydessä happea, mutta tiedän pärjääväni vielä hetken.
Väitän tunnistavani omat rajani nykyään melko hyvin. Myönnän leikitteleväni niiden kanssa – vien treenini usein lähelle maksimia, mutten ikinä sen yli. Fiilistä kovan setin lopussa voi verrata siihen, mikä on viimeisessä toistossa salilla. Olon täytyy aina rajussakin treenissä olla sellainen, että pystyn vetämään sen puhtaasti loppuun saakka. Jos tekniikka hajoaa ja homma muuttuu repimiseksi, olen väärällä tiellä.
Jessican ruokapäiväkirja
Aamu
Klo 9 Kaurapuuroa (1 dl hiutaleita), kananmuna, 1–2 dl marjoja, 1 rkl pellavansiemeniä ja chiansiemensekoitusta. D-vitamiinilisä. – 335 kcal
Päivä
Klo 12 Runsas salaatti, jossa noin 200–300 grammaa kurkkua, tomaattia, oliiveja, pinaattia, porkkanaa ja punajuurta. 1 dl täysjyvämakaronia, 100 g kanaa ja 1 tl oliiviöljyä. – 295 kcal
Klo 15 2 näkkileipää, 2 kananmunaa, ¼ avokadoa, puolikas omena. – 320 kcal
Klo 18 Puolikas lautasellinen paistettuja vihanneksia, 1 dl täysjyvämakaronia, 100 g kanaa, 1 tl oliiviöljyä. – 330 kcal
Ilta
Klo 21 100 g raejuustoa (rasvaa 2 %), 1 dl marjasekoitusta ½ dl kauraleseitä ja ½ dl pähkinäsekoitusta. – 440 kcal
Klo 22.30 100 g tonnikalaa, 2 porkkanaa, 1 rkl kalanmaksaöljyä. – 140 kcal
Ravitsemusterapeutti Petra Rautakallion arvio
Plussat+ JESSICAN ATERIARYTMI on ihailtavan tasainen ja aterioilla on selkeästi sovellettu lautasmallia.+ RASVAN LAATU on mallillaan, sillä sen lähteinä toimivat pähkinät, siemenet, öljyt ja avokado.+ MONIPUOLISEN SYÖMISEN ansiosta Jessica saa ruokavaliostaan erinomaisen paljon kuitua sekä suojaravintoaineita, kuten rautaa, B-vitamiinia ja folaattia. Ainoastaan kalsiumia ja D-vitamiinia saisi tulla enemmän.
Miinukset– PALJON TREENAAVANA Jessica voisi syödä vielä enemmän ja lisätä erityisesti hiilihydraattien osuutta. Reilusti vain välipaloillekin hiilaria, vaikka hedelminä, smoothieina tai myslinä.- KALSIUMIN SAANTIIN Jessica voisi vielä hieman kiinnittää huomiota. Maistuisiko hänelle vaikkapa luonnonjogurtti iltapalalla?