Liikuntakielto tuntui toimittaja Mirja Aarniosta aluksi raskaalta, mutta sillä oli tarkoitus: kun keho sai palautua, se oli valmis taas kehittymään uudella tavalla.
”Alkuvuodesta 2017 jouduin parin kuukauden treenitauolle kaularangan välilevypullistuman vuoksi. Koska olen vuosia treenannut aktiivisesti, ensimmäiset reaktiot diagnoosin jälkeen olivat paniikki ja kieltäminen: ei todellakaan täystaukoa! En ollut liikuntakyvytön, vaan vamma aiheutti kovaa kipua enimmäkseen staattisessa asennossa tietokoneen äärellä tai nukkuessa – ei siis liikkuessa.
Lääkäri kuitenkin sanoi, että vaikka pystynkin juoksemaan, askeltärähtely pahentaa vaivaa. Alkusokista toivuttuani tajusin, etten halua sairauslomani pitkittyvän, joten päätin hyväksyä tilanteen hammasta purren.
Moni asia pelotti: laskeeko kunto, löystyykö kroppa, lihonko ja hajoaako pää. Kuukauden ajan tein silloin tällöin muutamia lihaskuntoliikkeitä ja hölkkäsin kevyesti fysioterapeutin luvalla. Kaipasin raskaan treenin antamaa hyvää oloa ja hermoilin, näkyykö treenitauko kehossani.
Kolme kuukautta treenitauon jälkeen olin paremmassa kunnossa kuin ennen sairastumista.
Sitten iski vuosisadan flunssa jälkitauteineen, joka pakotti sängyn pohjalle useiksi viikoiksi. Kaikki treenaaminen piti unohtaa. Kun flunssa viimein helpotti, tunsin oloni niin väsyneeksi, että päätin jatkaa täystaukoa. Halusin varmistaa, ettei mikään vakava jälkitauti iskisi, ja ajattelin tauon tekevän hyvää myös välilevyilleni. Totaalitauko jatkui noin kaksi kuukautta − ja se tuntuikin hyvältä!
Mietin, että ehkä sairastelu oli kehoni viesti, että tarvitsen taukoa, etten ollut pitänyt huolta riittävästä palautumisesta. Pelko lihomisesta osoittautui turhaksi, sen sijaan laihduin pari kiloa. Nälkä oli pienempi, kun kroppa ei kaivannut yhtä paljon energiaa kuin treenatessa. Hermotkin kestivät tilanteen yllättävän hyvin, sillä päätös tauosta oli omani.
Kun tunsin oloni taas terveeksi, aloin suunnitella salille lähtemistä. Mutta se ei ollutkaan niin helppoa. Vetkuttelin pari viikkoa, sillä pelkäsin, etten jaksa juosta ja punnertaa kuten ennen. Hölmöyksissäni ajattelin, että minun pitää palata heti normaaliin treenitehoon.
Aluksi kaikki olikin tahmeaa. Harmitti nostella pienempiä painoja ja juosta hitaammin kuin ennen. Pikkuhiljaa lisäsin tehoja ja käyntikertoja. Välillä treeni tuntui hyvältä, välillä pahalta. Noin kahden kuukauden kuluttua treenasin taas yhtä paljon ja kolme kuukautta tauon jälkeen olin paremmassa kunnossa kuin ennen sairastumista. Mitään en siis menettänyt tauon takia, vaan päinvastoin. Sain tervetulleen lepotauon, palauduin kunnolla ja kehitys tauon jälkeen sai lisäbuustia. Enkä enää hermoile uusista, väistämättä eteen tulevista pakkotauoista.”
Lue myös: