Asiantuntija kertoo, mistä liikuntariippuvuudessa on kyse. Testin löydät jutun lopusta.
Liikunnanhan piti olla terveellisintä, mitä voit kehollesi tehdä. Toisaalta samaan aikaan toitotetaan, että istuminen tappaa ja väki sen kun pulskistuu. On ihmisiä, jotka eivät liiku kirveelläkään ja on ihmisiä, joiden elämä on pelkkää treeniä.
Mennään äärilaidasta toiseen ja juuri siten liikuntariippuvuuskin yleensä kehittyy: pikkuhiljaa hyvästä liikuntahurahduksesta tulee pakonomainen suoritus.
Liikuntariippuvuutta on hyvässä ja pahassa, ja siksi sen raja on häilyvä ja tunnistaminen vaikeaa.Testikysymysten lisäksi kannattaa kysyä itseltään, liikuttaako sinua pakko vai halu. Kuten urheilupsykologi Satu Kaski sanoo, liikuntariippuvuutta ei voi mitata lenkkikilometrien tai treenituntien perusteella – voit jumpata päivittäin olematta addikti.
– Jos keskiviikkona hoet itsellesi, että nyt olisi pakko mennä jumppaan etkä ole vielä kyseisellä viikolla käynyt, niin ei muuta kuin menoksi. Mutta jos on sunnuntai, ja olet treenannut joka päivä, on syytä stopata. Edes huippu-urheilijat eivät treenaa ilman lepopäiviä, Kaski muistuttaa.
Tunnista riippuvuuden merkit
Ensimmäinen hälytysmerkki on se, että liikunnasta katoaa ilo ja mielekkyys, ja harjoittelusta tulee päivittäinen suoritus. Toinen merkki on ahdistus, joka kolkuttaa takaraivossa, jos ei pääse liikkumaan.
Kolmas on sosiaalisen elämän kaventuminen: treenit menevät kavereiden ja leffailtojen edelle. Neljäs on jatkuva väsymys: kroppa huutaa lepoa, jota se ei saa, koska ahdistus pakottaa salille tai lenkille.
Liikunta ei enää virkistä ja anna energiaa, mieliala laskee ja olo on ärtynyt. Lopulta treenikään ei enää kehitä.
– Addikti voi tosissaan uskoa, että hänen kuntonsa romahtaa, jos yksikin harjoitus jää väliin. Jos kehitystä ei tapahdu tai kroppa on väsynyt, hän syyllistää ja rankaisee itseään. Sisäinen ääni soimaa, että olenko näin luuseri, enkö tähänkään pysty. Ja sitten mennään vielä lujempaa, vaikka kipeänäkin, Kaski kuvailee.
Moni liikkuu ulkonäön vuoksi
Ollapa laiha mutta lihaksikas, ja siitä se ajatus sitten lähti. Fitnessbuumin myötä liikunnan motiivi on muuttunut. Moni liikkuu ulkonäön eikä hyvän kunnon tai terveyden vuoksi.
– Juoksemme laihan ja lihaksikkaan kauneusihanteen perässä, mutta itse asiassa tulemme tämän ihanteen piiskaamiksi, Kaski sanoo.
Vartalon muokkaamisen vimma on vain yksi lähtölaukaus. Pakkomielteisen liikunnan taustalla voi olla laihduttamista, syömishäiriö, ortoreksia tai vaikea elämäntilanne, kuten parisuhdeongelmat, työpaineet, stressi tai masennus. Silloin liikuntahetkestä kehittyy pakopaikka: yksi juoksee ongelmiaan pakoon lenkkipolulla, toinen pumppaa tunteet turruksiin salilla.
Riippuvuus liikunnasta voi olla kontrollin tarvetta
Yhteistä on se, että liikunta-addiktio kehittyy pikkuhiljaa, aivan kuten muutkin riippuvuudet. Joku purkaa stressiään jokailtaisen alkoholitömpsyn äärellä, toinen paukauttaa nyrkkeilysäkkiä. Mutta muun elämän ongelmat eivät pumppaamalla katoa. Stressi ja ahdistus pahenevat, joten liikuntalääkettäkin on saatava enemmän. Kierre on valmis.
Kun muu elämä tuntuu hallitsemattomalta kaaokselta, liikunta tarjoaa tunteen kontrollista ja pärjäämisestä.
– Pitää treenata yhä enemmän, kovempaa ja kauemmin, jotta saisi kokea pystyvyyden tunnetta. Salilla ei tarvitse puida ongelmia, vaan se on oma maailmansa, jossa onnistutaan ja saavutetaan asioita: isompia kiloja tai enemmän kilometrejä.
Kasken mukaan sosiaalinen media on ollut omiaan ruokkimaan liikuntariippuvuuden yleistymistä. Superfoodeilla ryyditetyt ruokakuvat ja energiset sporttipäivitykset lietsovat kilpailukulttuuria ja suorittavaa elämäntapaa. Jos tuokin, niin kyllä minäkin.
Eikä riitä, että vertaat Instagramin belfieitä tai paidan alta käärittyjä vatsalihaksia omaan peilikuvaasi. Mitä enemmän vietät aikaa jumpassa tai salilla, sitä enemmän elät ihannevartaloiden ympäröimänä. Vieressä on päivästä toiseen pelkkää timmiä lihasta.
Minäkin haluan! Kun saa sixpackin alkua näkyviin, alkaa toivoa pyöreyttä peppuun ja niin edelleen. Lopputuloksena on enemmän treeniä ja vähemmän muuta elämää.
Kehon viestit vääristyvät
Voisi luulla, että liikuntariippuvainen on erittäin tietoinen vartalostaan, mutta Kasken mukaan asia on juuri päinvastoin. Addikti on vieraana omassa kehossaan. Hän ei kuule sen viestejä tai tunnista, miltä hänestä oikeasti tuntuu.
– Väsymys koetaan fyysisen kunnon heikkoutena ja kivut normaaleina tuntemuksina, vaikka todellisuudessa ne ovat kropan viestejä, jotka huutavat, että lopeta, hyvänen aika. Joskus myös käsitys ulkoisesta olemuksesta on vääristynyt: oma keho tuntuu ja näyttää tikulta, vaikka muiden silmissä lihasta on vaikka muille jakaa.
Testaa, voisiko sinulla olla riippuvuus liikuntaan.
Mitkä seuraavista pitävät kohdallasi paikkansa?
1. Jätätkö kaveritreffejä tai muita vapaa-ajan menoja väliin päästäksesi liikkumaan?
2. Treenaatko usein pidempään ja tehokkaammin kuin olit suunnitellut?
3. Onko olosi ärtynyt tai ahdistutko, jos et pääse liikkumaan?
4. Vääntäydytkö spinningiin tai salille, vaikka reitesi ovat jumissa? Tai sinulla on jopa vamma?
5. Aamulla ensimmäiseksi mietit, mitä syöt tänään ja minkä treenin teet?
6. Syyllistätkö ja soimaatko itseäsi, jos et jaksa mennä treeneihin?
7. Et pysty ottamaan palaveripullaa, koska mietit, kuinka paljon pitää liikkua, jotta sen kalorit kuluvat?
8. Tunnetko itsesi tyytyväiseksi vain treenatessasi?
9. Ajatteletko, että väliin jäänyt treeni heikentää kuntoasi tai näkyy makkarana vyötärölläsi?
10. Saat onnistumisen kokemuksia ja tyytyväisyydentunnetta vain liikuntaharrastuksissasi?
Tulokset
Jos rastitit enemmän kuin kolme kohtaa, saatat olla liikuntariippuvainen tai matkalla pakkoliikkujaksi.
Jos rastitit kysymykset 5, 7 ja 9, on syytä pohtia, onko suhteesi syömiseen ja ruokaan kunnossa.