Swimrun-harrastaja Tanja Einiö, 38, ui meressä, juoksee kallioilla ja ihastuu luontoon joka kerta.
”Swimrun on parilaji, jossa vuorotellen juostaan ja uidaan meressä, kallioilla ja poluilla. Märkäpuku ja juoksukengät ovat päällämme koko ajan. Laji vaatii kestävyyttä, ketteryyttä ja tilannetajua. Juoksu ei aina ole se järkevin tai nopein etenemistapa, vaan välillä pitää kävelläkin. Jyrkkää kalliota ei kannata koskaan nousta pystyssä, vaan kyyryssä ja kädet maassa.
Kovin vaatimus on kyky sopeutua kylmään ja kuumaan sekä uinnin ja juoksun vaihteluun. Merivesi voi olla jopa alle 10-asteista. Kun aallot ovat heitelleet useita kilometrejä, silmissä sumenee vedestä noustessa. Hellekelissä kroppani on märkäpuvussa kuin keitetty, sormetkin turpoavat nakeiksi.
Valmistaudun kisoihin juoksemalla poluilla ja tasamaalla sekä käymällä säännöllisesti avovedessä, jotta kylmänsietokykyni pysyy yllä. Kesällä menin kisoihin lähes suoraan synnytyslaitokselta. Olen entinen fitnessurheilija, joten minulla on vahvat lihakset ja voimaa. Kestävyyskuntopohjani säilyi raskauden aikana, mutta siinä on vielä kehittämistä. Pidän siksi vauhdin maltillisena.
Raskainta on, kun energia alkaa loppua kehosta ja aivoista.
Kisareitin kokonaispituus voi olla jopa 40 kilometriä, MM-kisoissa 75 kilometriä. Kaikki kisat eivät kuitenkaan ole yhtä rankkoja. Esimerkiksi koko perheelle sopiva Family Swimrun -reitti on noin 6 kilometriä, ja siitä uintia on 500 metriä.
Swimrun ei oikeastaan ole urheilua, vaan seikkailu, jossa tarvitaan sekä rohkeutta että sitkeyttä. Koskaan ei voi tietää, mitä tuleman pitää. Sää vaihtelee, vesi on kylmää, aallokko saattaa olla voimakasta ja kalliot jyrkkiä. Laji kysyy henkistä kanttia ja alkukantaisia voimavaroja.
Raskainta on, kun energia alkaa loppua kehosta ja aivoista. Silloin pysäytän kaikki negatiiviset ajatukset ja turvaudun parin apuun tai keskityn ympäristön kauneuteen.
Kisoissa saan uskomattomia elämyksiä. Vastaan voi tulla järvi, joka onkin yllättäen aivan turkoosi tai niitty, joka on kuin Muumilaaksosta. Ja minä menen omin jaloin halki upean luonnon.
Lajin syvin merkitys on matkassa, jonka teen parin kanssa. Meidän on tehtävä tiivistä yhteistyötä ja tuettava toisiamme, mikäli haluamme maaliin. Kun väsyn, parini voi vetää minua köyden avulla – ja päinvastoin. Yhdessä jaetut hetket ja tunteet ovat maalissa paras palkinto.”
Lue myös:
Suihkulautailu vei Elsan mennessään