Trampoliinivoimistelija Milla Hokkanen, 20, pääsi hyppiessään irti peloistaan.
”Trampoliinivoimistelussa tehdään volteista ja kierteistä koostuvia hyppysarjoja. Laji on yllättävän raskas, vähän kuin pikajuoksu. Venyvyys ei ole kovin tärkeää, toisin kuin muissa voimistelulajeissa. Sen sijaan trampoliinivoimistelu vaatii hyvää tasapainoa ja keskivartalon lihaksia, jotta liikkeensä pystyy hallitsemaan. Myös jalkalihakset ovat hyppiessä koetuksella. Parhaimmillaan trampoliinilla voi hypätä jopa kahdeksan metrin korkeuteen.
Kisoissa on tarkoituksena tehdä 10 erilaisen hypyn sarja ilman välihyppyjä. Pisteitä saa vaikeista hypyistä ja siitä, mitä korkeammalle hyppii ja mitä keskemmällä trampoliinia pysyy. Suoritus on intensiivinen ja raskas rypistys, ja sen jälkeen on ihan maitohapoilla. Ero muihin voimistelulajeihin on, ettei kisoissa arvostella ulkonäköä, eikä hiuksista ja meikeistä tarvitse ottaa paineita.
Moni ajattelee, että trampoliinivoimistelu on tosi vaarallinen laji, mikä on mielestäni vähän ärsyttävää.
Treenaan viidestä kuuteen kertaan viikossa kolmisen tuntia kerrallaan. Treenit ovat intervalliharjoituksia: hypin ensin oman sarjani ja sen jälkeen odotan seuraavaa vuoroani. Hyppimisen lisäksi harjoittelen paljon jumppapalloilla ja kuminauhoilla ja teen tasapainoliikkeitä. Ennen lajin aloittamista olin paljon laihempi ja minulla oli aika huono tasapaino. Sittemmin lihaksia on tullut vähän joka puolelle kehoa, ja koordinaatiokykyni on kehittynyt huimasti.
Moni ajattelee, että trampoliinivoimistelu on tosi vaarallinen laji, mikä on mielestäni vähän ärsyttävää. Emme tee treeneissä mitään uhkarohkeaa, vaan etenemme vaikeampiin temppuihin vasta sitten, kun helpommat sarjat sujuvat riittävän hyvin. Tietysti trampoliinilta tippuu joskus, mutta ilmalento näyttää usein paljon hurjemmalta kuin oikeasti onkaan. Pari kertaa nilkastani on mennyt nivelsiteet, kun olen laskeutunut huonosti maahan, mutta muutoin olen välttynyt vammoilta.
Kun aloitin trampoliinivoimistelun, olin aika ujo ja epävarma. Pääsin kuitenkin vähitellen peloistani eroon, kun huomasin, ettei mitään pelättävää ole. Toki päivissäkin on eroa: toisinaan jokin liike saattaa yhä tuntua hurjalta tai vaikealta, mutta sujuukin seuraavissa treeneissä kuin itsestään. Koskaan ei kannata ajatella, mitä alastulossa voi mahdollisesti sattua, vaan keskittyä vain tekemään liikkeet mahdollisimman puhtaasti ja oikein.
Tempuissa vain mielikuvitus on rajana. Rakastan nimenomaan uusien liikkeiden harjoittelemista, sillä silloin saan todella haastaa itseni. On myös tosi palkitsevaa, kun liike, jota on treenannut tosi pitkään, yhtäkkiä onnistuukin. Haluaisin vielä osata triplavoltin ja päästä EM-kisoihin kilpailemaan. Vaikka trampoliinivoimistelu onkin tekninen laji, ilmassa mielen valtaa ihana vapaus. Parasta on, kun onnistun hyppäämään niin korkealle, että tuntuu kuin lentäisin.”
Lue myös:
Suihkulautailu vei Elsan mennessään
Vikeltäjä tekee akrobatiatemppuja hevosen selässä
Twerkkauksen Suomen mestari: ”Twerkkauksessa on boss lady -asennetta”