Fitin kolumnisti Nanna Karalahti joogaa, vaikka mieli tekisi kovaa rääkkiä.
”Treenin päätteeksi katse osuu putkirullaan salin nurkassa. Tulee syyllinen olo, eikä yhtään huvittaisi. Kehonhuolto ei ole koskaan ollut rakkaimpia rutiinejani. Treenikalenterissa se on yhä heikoin lenkki. Kun tulee kiire, luistelen venyttelyistä ensimmäiseksi. Liikunnan ammattilaisenakin se on pakko tunnustaa.
Jostain syystä sitkeästi kuvittelen, että mitä rankempi treeni, sitä parempi kropalle ja myös painonhallinnalle. Osittain se onkin totta. Silti tiedän, että kova rääkki ja fyysinen stressi nostattavat kortisolitasoja. Mitä ankarammin treenataan, sitä enemmän keho on stressitilassa. Silloin nesteet jumittavat, eikä rasva poistu.
Kehonhuollossa on kyse kehon palautumisesta treenin jälkeen. Mutta kehonhuolto on rauhallista, ja siihen tarvitaan toinen mielentila kuin perustreeniin. Rauhallisen tunnelman löytyminen on minun vaikeuteni. Olen viimein ottanut haasteen vastaan ja päättänyt harjoitella. Viime aikoina olen jo päässyt kehonhuollon makuun joogan kautta. Teen 20–40 minuutin joogaharjoituksia kolmesti viikossa. Silloin olen omassa rauhassani ja yritän keskittyä vain tähän hetkeen. Eilistä ja huomista en mieti.
Jo nyt olen huomannut, että lyhyetkin joogahetket toimivat. Jumit avautuvat ja mieli rauhoittuu. Hengitän kehoon lisää happea ja saan lihakset venymään. Pidempiin aikoihin en silti vielä pystyisi. Mutta ehkä jossain vaiheessa keskittymiskykyni paranee ja koko olemukseni rauhoittuu.
Pelkästään kehoa huoltamalla mieli ei tietenkään rauhoitu. Ärsykkeiden tulva jatkuu koko ajan. Sen vuoksi teimme perheeni kanssa ison päätöksen ja muutamme maalle metsän laidalle, lähemmäksi lenkkipolkuja, läheisiä ja ystäviä. Siellä pääsen palautumaan paremmin – henkisesti ja fyysisesti.”