Hyppää pyörän selkään ja pyrähdä poluille! Epätasainen alusta laittaa koko kropan töihin.
Metsä on pyöräilijän karkkikauppa. Pyörän selästä näkee luonnon hieman eri perspektiivistä, pääsee pidemmälle ja paikkoihin, joihin ei jalan tulisi kuljettua. Mäet, kalliot, kapeat polut, kivet, kannot ja puunrungot tarjoavat loputtomasti vaihtelevan maaston pyörän kanssa kikkailijalle.
Epätasaisen alustan ansiosta koko kroppa joutuu monipuolisesti töihin: vuoroin seistään, vuoroin istutaan, kädet pumppaavat tangosta ja keskivartalo on kovilla ylläpitämässä tasapainoa.
Tee näin
Hae ensin tuntumaa ja kohota kuntoa pyöräilemällä mäkisillä ulkoilureiteillä. Suuntaa sitten kangasmetsään, josta löytyy valmiiksi tallattuja kinttupolkuja. Pitkospuilla on kätevä petrata pyöränhallintaa ja tasapainoa.
Varaa kunnon treeniin ainakin reipas tunti, sillä maastossa eteneminen on hidasta. 10 kilometriä tunnissa on jo hyvä vauhti, sillä pyörää saattaa joutua myös tunkkaamaan, eli taluttamaan.
Aluksi voit pujotella kivien ja kantojen ohi, sitten ajella yli. Säätele vauhtia ja vaihtele maastoja taitojen kehittymisen mukaan. Kaatumiset kuuluvat lajiin – pyörän selkään kampeaminen on vain hyvää ekstrajumppaa.
Huomaa
Merkittyjä maastopyöräilyreittejä tulee koko ajan lisää, esimerkiksi Mäntyharjulla, Pieksämäellä ja Fiskarsissa on eri tasoisia ja eri pituisia pyöräreittejä.
Hyvä perusmaastopyörä on kevyt ja siinä on ainakin kunnollinen etujousitus. Vaihteita maastopyörässä on nykyään noin 10, eli usein pyörissä on vain takavaihtaja ja yksi keskiöratas. Kypärän lisäksi kannattaa hankkia haavereilta suojaavat ajolasit, -hanskat ja polvisuojat.
Eksymisvaaraa vähentää urheilukelloon ladattu gpx-tiedosto tai älykännykän reittisovellus. Nappaa matkaan pumppu, pidemmille metsäretkille myös vararengas ja työkaluja sen vaihtamista varten.
Asiantuntijana maasto- ja maastoretkipyöräilyohjaaja Hannu Malinen