Uskallatko antaa vallan intuitiiviselle syömiselle? Ruokavalion kannattajat ovat sitä mieltä, että keho kyllä viestittää, mikä sille on hyväksi.
Intuitiivinen syöminen ei tarkoita sitä, että syö pelkkää patonkia, koska kroppa niin käskee. Intuitiiviseen syömiseen perehtynyt ravitsemusterapeutti Maare Kauppinen antaa vertauksen: syömistä pitää ohjata kuin hevosta. Jos ohjakset ovat liian tiukalla, hevonen pillastuu. Jos ohjakset päästää liian löysälle, hevonen karkaa tienpientareelle syömään ruohoa.
– Pitää löytää tasapaino liian rennon ja liian tiukan suhtautumisen väliltä. Kutsun sitä rennon vastuulliseksi otteeksi.
Intuitiivinen syöjä saa nauttia ruuasta ja syödä mitä vain, mutta hän kuuntelee ensisijaisesti kehonsa eikä mielensä toiveita. Kenenkään kroppa ei halua kerralla levyllistä suklaata – siitä kertoo jo jälkikäteen iskevä krapulainen olokin. Keho haluaa kulutuksensa verran energiaa, riittävästi ravintoaineita ja ruokia, joista tulee hyvä olo.
Kylläisyyden ja ähkyn eroa etsimään
Jos on kadottanut luonnolliset nälkä- ja kylläisyyssignaalit, Kauppinen kehottaa aloittamaan täsmäsyömisestä. Se tarkoittaa sitä, että syö pienen aterian noin kolmen tunnin välein, oli nälkä tai ei. Muutamassa viikossa keho alkaa huomauttaa väliin jääneestä aamiaisesta tai lounaasta. Niin päivällä ei kerry energiavajetta, joka kostautuu sokerinhimona ja piinaavana iltanälkänä.
Samalla pitäisi opetella kuulostelemaan, mikä on kylläisyyden ja ähkyn ero. Moni on oppinut syömään lautasen tyhjäksi ja mahan pinkeäksi jo lapsena.
– Niin voi käydä esimerkiksi silloin, jos ruokaa on saatavilla epäsäännöllisesti. Liian pienenä yksin jätetty lapsi voi myös oppia hakemaan täydestä olosta turvaa.
Lisäksi intuitiivisella syöjällä pitää olla jokin käsitys siitä, mitä on terveellinen ruoka ja millaisen olon eri ruoka-aineet synnyttävät. On vaikea haluta ruusukaalia tai tofua, jos niitä ei ole koskaan syönyt. Jos taas pitää lounaan jälkeistä koomaa vääjäämättömänä kohtalona, ei osaa kaivata ruokaa, josta tulee energinen olo.
Suurin este kehon kuuntelemiselle on pelko.
Kuuntelemaan kehoa
Kun perusasiat ovat kunnossa, on aika kuunnella kehoa. Se tarkoittaa sitä, että on päästettävä irti päänsisäisestä ruokapoliisista, joka sanoo “ei sinulla voi vielä olla nälkä” tai “et sinä tarvitse toista palaa leipää”. Jos vatsa turpoaa kaaleista ja hiilarittomuus vie voimat, kroppa tietää päässä huutelevaa ravintogurua paremmin, että lounaalla kannattaa valita parsakaalin sijaan perunaa.
Jopa ravitsemusterapeutti joutuu taistelemaan sisäistä ruokapoliisiaan vastaan. Se saattaa yrittää väittää, ettei Maare Kauppisella pitäisi olla nälkä vain pari tuntia aamiaisen jälkeen. Mutta niin vain keho tietää, että se tarvitsee edellispäivän urheilun jälkeen tavallista enemmän energiaa. Aina nälkäsignaalien tunnistaminen ei ole helppoa. Toisinaan oikeaa nälkää on vaikea erottaa valenälästä, joka huijaa tylsän työntehtävän tai yksinäisyydentunteiden ääreltä jääkaapille.
– Olen huomannut, että jotkut syövät rakkauden tai kosketuksen kaipuuseen. Välillä tuntuu siltä, että ihmisten pitäisi halailla ja pussailla enemmän, Kauppinen sanoo.
Kontrollista eroon
Suurin este kehon kuuntelemiselle on pelko. Ja jos rehellisiä ollaan, yleensä pelko on hallitsemattoman lihomisen pelkoa. Moni on varma, että jos antaa itselleen luvan syödä mitä vain, sitä todella saattaa tulla syöneeksi mitä vain, vaikkapa kattilallisen juustopastaa.
On uskallettava luottaa epäloogiselta tuntuvaan ajatukseen: kun säännöistä uskaltaa luopua, niitä ei myöskään tarvitse. Kun hiljentyy kehon viestien äärelle ja antaa itselleen luvan syödä mitä vain, ei tule ahmineeksi kokonaista perhepitsaa. Useimmat himot nimittäin syntyvät syömisen kontrolloinnista. Kun elää jatkuvasti pienessä energiavajeessa ja kieltäymyksessä, himoitsee siihen pikaista helpotusta.
Kontrollointi ruokkii itse itseään: kun rikkoo omia sääntöjään ja erehtyy syömään vaikkapa kiellettyjä sipsejä, rikkomuksen tulee helposti hyvittäneeksi ylimääräisellä juoksulenkillä tai olemattomalla salaattilounaalla. Se taas kasvattaa nälkää ja himoja entisestään.
Syömisten vahtiminen saa myös käymään päänsisäistä vaihtokauppaa, jossa kaloreita säästetään yhdessä paikassa, jotta niitä voidaan tuhlata toisessa. Lopulta päässä on vain yksi ajatus: ruoka. Harva ahmii levykaupalla suklaata, jos on antanut itselleen luvan syödä tarpeeksi kunnon ruokaa.
Intuitiivinen syöminen hyväksi mielelle
Tutkimusten mukaan intuitiivinen syöminen on hyvä tapa pitää paino vakaana. Sillä on kuitenkin painoakin tärkeämpiä sivuvaikutuksia: se tekee tutkitusti hyvää mielelle.
– Jos on aiemmin pitänyt niin tiukkaa linjaa syömisen kanssa, että väsyttää, paleltaa ja ärsyttää koko ajan, paino voi jopa nousta biologiseen ihannepainoon, jossa keho toimii normaalisti. Mieli saa helposti ajattelemaan, että on tärkeää painaa 69 eikä 70 kiloa, mutta eihän parin kilon painonnousulla pitäisi olla mitään väliä, jos sen ansiosta jaksaa tehdä mitä haluaa, Maare Kauppinen sanoo.
Kun kehontuntemuksiaan oppii kuuntelemaan, intuitiivinen syöminen ei ole kovin vaikeaa. Nälkä pysyy poissa, eikä mitään kamalaa tapahdu, vaikka söisikin kerralla kolme leipää tai jättäisi smoothiesta macajauheen pois.