Ensin kotiruoka vaihtuu parsakaaliin, kanaan ja rahkaan, lopulta elämästä tulee ahdistavaa syömisten kyttäämistä. Liian tiukka ruokavalio pilaa myös kehityksen.
Kuulostaako tutulta: aluksi innostutaan salitreenistä. Sitten aletaan tankata proteiinia ja vältellä hiilihydraatteja. Pian perunastakin tulee morkkis, ja suklaata saa syödä vain etukäteen valittuna herkkupäivänä. Lopulta elämä on yhtä syömisten suunnittelua.
Ravitsemusterapeutti, Helsingin yliopiston tutkija Ulla Kärkkäinen tunnistaa kaavan. Hän tapaa ravitsemusterapeutin vastaanotollaan treenaavia ihmisiä, joiden ajatukset pyörivät jatkuvasti ruuan ja ihannekropan tavoittelun ympärillä.
– Kuvio menee tyypillisesti niin, että aletaan treenata tavoitteellisesti ja kiinnittää huomiota ruokavalioon. Kun ruokavalio vedetään tiukille, syöminen alkaa vallata elämästä liikaa tilaa. Se alkaa esimerkiksi määrittää sitä, voiko mennä jonnekin, kun pitäisi olla omat vaa’alla käytetyt ruuat mukana.
Osa alttiimpia vinoutumiselle
Tutkimuksista tiedetään, että tavoitteellinen urheileminen voi altistaa syömisen häiriintymiselle. Riski on keskimääräistä suurempi painoluokkalajeissa sekä tanssin ja voimistelun kaltaisissa esteettisissä lajeissa. Viime vuosina julkisuudessa on kerrottu erityisesti entisten fitness-urheilijoiden syömisahdistuksesta.
Toiset ovat alttiimpia sille, että syömisen tarkkaileminen muuttuu pakkomielteeksi.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tiukka treeni ja ruokavalio vinouttaisivat syömisen automaattisesti. Toiset ovat geneettisesti alttiimpia sille, että proteiinien ja hiilihydraattien määrän tarkkaileminen muuttuu pakkomielteeksi. Myös stressaava elämäntilanne altistaa painon ja syömisten kyttäämiselle.
– Syömisen ongelmiin linkittyy tosi usein tarve saada turvallisuuden ja hallinnan tunnetta elämään, Kärkkäinen selittää.
Ongelmia syntyy erityisesti silloin, kun energiansaanti on vähäistä ja ruuat on jaoteltu kiellettyihin ja sallittuihin. Kana-parsakaalikuurilla kituuttavan kroppa alkaa kerätä nälkävelkaa. Lopulta nälkä voittaa, ja ihminen lankeaa syömään pitsaa tai karkkia.
Repsahduksesta seuraa morkkis, joka piiskaa tiukentamaan kontrollia entisestään. Syntyy kehä, jossa elämä on syyllisyyden sävyttämää kamppailua houkutuksia vastaan.
Kierteestä voi päästä omin päin ulos, mutta Kärkkäinen suosittelee hakemaan ammattiapua.
Kana-parsakaalikuurilla kituuttavan kroppa alkaa kerätä nälkävelkaa. Lopulta nälkä voittaa, ja ihminen lankeaa syömään pitsaa tai karkkia.
– Suosittelen pohtimaan ammattilaisen kanssa, mistä lihomisen pelossa on kysymys. Usein taustalta löytyy mielen luomia katastrofiajatuksia. Monilla on esimerkiksi maagisia lukuja, joiden yli paino ei saisi mennä, tai oma arvo romahtaa.
Kärkkäinen kannustaa miettimään, ovatko uskomukset ja kauhukuvat totta: Mitä ihan oikeasti tapahtuisi, jos paino olisi korkeampi? Olisinko ihmisenä erilainen tai arvottomampi? Eikö minua silloin voisikaan rakastaa?
Usein painonsa kamppaileva kuvittelee, että ahdistus katoaa, kunhan jenkkakahvat ovat kadonneet. Silti laihduttaneiden puheissa toistuvat samat tarinat: olo ei ollut kymmenen kiloa hoikempana yhtään onnellisempi.
Lähteekö syöminen käsistä, jos höllää?
Vaikka syömisen kontrollointi uuvuttaisi, höllääminen saattaa hirvittää. Entä jos kieltolistoista luopuminen tarkoittaa sitä, että päätyy vetämään pitsaa kaksin käsin?
– Aluksi syöminen saattaakin lähteä käsistä, jos sitä on hallinnut ajatus, että ’nyt saan syödä herkkuja, mutta ensi viikolla en’. Mutta entä jos kiellettyjä ja sallittuja ruokia ei olisi ja joka ikinen päivä saisi niin paljon, että ei olisi nälkä?
Kokonaisterveyden kannalta voi olla joskus parempi syödä kakkua kuin superfoodpirtelö.
Kärkkäinen vakuuttaa, että kun syöminen on säännöllistä ja oikeasti riittävää, mieliteotkin vähenevät. Kun kehon nälkä- ja kylläisyysviestit alkavat toimia normaalisti, syömistä ei tarvitse kytätä. Keho kyllä ilmoittaa, milloin vatsa on täynnä ja milloin on nälkä. Herkkujakin uskaltaa syödä, kun tietää, että makeanhimon laantumiseen ei tarvita levyllistä suklaata.
– Ravitsemuksessa mikään ei ole kokonaan absoluuttisen hyvää tai huonoa. Kokonaisterveyden kannalta voi olla joskus parempi syödä kakkua kuin superfoodpirtelö. On oleellista, että elämä on kivaa ja siitä saa nauttia.
Lue myös:
Bloggaaja Anna Saivosalmi: ”Syömisestä ei pitäisi tehdä hankalaa”
Kevyt ruokavalio meni överiksi: koripalloilija Lotta Aaltonen tunsi morkkista jopa ruisleivästä