Herkkuhimon taustalla on opittu tapa, joten siitä voit myös opetella eroon sokerista. Vartin happihyppely tai venyttelytuokio karistaa makeannälän tehokkaasti.
Miten treenaamaan lähtö auttaa makeannälässä?
Makeannälkä on harhaanjohtava sana, sillä makeannälkä on mieliteko, ei nälkä. Oikea nälkä lähtee syömällä. Makeannälkään ei tarvitse reagoida, vaan se pyyhkiytyy pois mielestä tehokkaimmin tekemällä jotain. Silloin ajatukset keskittyvät konkreettisen tekemiseen, eivät irtokarkkilaarista haaveiluun. Parasta on vetää lenkkarit jalkaan tai levittää joogamatto heti sokerinhimon kolkutellessa. Fyysinen toiminta vie pois keittiön herkkuvarastoilta ja näin mieliteko unohtuu 15−20 minuutissa.
Eikö herkkuja himoitse entistä enemmän treenin jälkeen?
Jos ateriarytmi on vinksallaan eli ei ole syönyt päivän mittaan jotain 3−4 tunnin välein, kroppa varmasti huutaa tiukan treenin jälkeen nopeaa polttoainetta. Voi tuntua helpommalta tarttua suklaapatukkaan kuin laittaa blenderi laulamaan. Taustalla voi olla myös opittu malli: herkku antaa hetkellisen helpotuksen uupumukseen, väsymykseen tai ketutukseen. Selätä himot välipaloilla. Nappaa pari pähkinää ennen treeniä ja jemmaa banaani treenikassiin. Niiden avulla keho ja solut saavat kaipaamaansa pikaenergiaa ja pelaat lisäaikaa palauttavan aterian valmistamiseen. Jos olet tottunut palkitsemaan itsesi enkoista tai nappiin menneistä treenistä herkuilla, älä muuta tapaa vaan sen muotoa: nauti sokeripommin sijaan avokadomunakas tai nautiskele jakso lempisarjaasi.
Onko säännöllinen treenaaminen hyvä ase herkkuhimoja vastaan?
Ehdottomasti! Säännöllinen liikunta helpottaa tutkitusti syömisen hallintaa. Kehon harjoittaminen auttaa tulkitsemaan ja kuuntelemaan tarkemmin fysiologisia tunteita ja viestejä nälästä ja kylläisyydestä. Silloin ei sekoita herkkuhimoa ja nälkää, ja oppii taistelemaan houkutuksia vastaan syömällä säännöllisesti ja riittävästi. Treenitulokset motivoivat pitämään itsestään huolta myös syömällä hyvin. Onneksi säännöllisen liikunnan myötä vireystaso nousee, joten kaupassa jaksaa tehdä hyviä valintoja. Kunnon kohotessa mielihyvän etsiminen sokerin sijaan lenkkipolulta tai uimahallista on aina vain helpompaa ja nautinnollisempaa.
Mitä lautaselta puuttuu, kun keho huutaa suklaata lounaan jälkeen?
Jälkiruoanhimo on usein henkinen, ei fyysinen tarve. Vaikka olisi hyvästä ruoasta kuinka kylläinen, erityisesti ravintolassa löytyy nopeasti erillinen jälkkärimaha. Takaraivoon on iskostunut tapa aterian kruunaamisesta makealla ja pelätään, että elämys jää vajaaksi ilman totuttua loppukaneettia. Toki voi olla, että keho huutaa sokeria ihan aiheesta: pieni salaatti tai kevyt keittolounas ei tee kylläiseksi. Infernaalisen herkkuhimon iskeminen myöhemmin iltapäivällä tai illalla on usein merkki siitä, että päivän aikana ei kokonaisuudessaan ole tullut syötyä kulutukseen nähden riittävästi.
Voiko nesteytys olla pielessä, jos karkkihammasta koko ajan kolottaa?
Kyllä. Elimistön viestit voivat olla sekaisin ja keho tulkitsee janon erheellisesti sokerinpuutteeksi. Esimerkiksi pitkäkestoisen tai tiukan treenin aiheuttama lievä nestehukka saattaa heikottaa, jolloin kroppa huutaa makeaa, vaikka kaipaa oikeasti vain nestettä. Tilannetta voi korjata huolehtimalla nestetasapainon ylläpidosta pitkin päivää, ei vain harjoituksen ympärillä, tai hörppimällä hyvin imeytyvää treenijuomaa. Muutenkin säännöllinen veden juominen auttaa ylläpitämään kylläisyydentunnetta, jolloin käsi ei käy niin herkästi keksikaapilla. Pieni makeanhimon häivähdys voi vaimentua jo sillä, että kipaisee täyttämässä vesipullon. Jaloittelu herättelee veren ja nesteiden kiertoa, jolloin kroppa pysyy vetreänä eikä jumiudu.
Miksi herkut vetävät erityisesti kiireputkina puoleensa?
Kiireessä tingitään nukkumisesta ja väsymys sekä korkea stressitaso lisäävät makeanhimoa. Paineessa kroppa kaipaa lisävirtaa jaksaakseen paahtaa täysillä. Usein pulla tai patukka antaa henkisen kimmokkeen puskea vielä yhden tehtävän kasaan tai energiapiikin, jolla valvoa ylimääräiset tunnit. Makealla pyritään myös korvaamaan aitoa energiavajetta, sillä stressaantunut elimistö kuluttaa enemmän.
Onko nollatoleranssi paras tapa vieroittautua sokerista?
Useimmiten ei. Kielletty hedelmä kutsuu eli herkut pyörivät koko ajan mielessä. Liian ehdoton tavoite romuttuu helposti, ja hällä väliä asenne voi sysätä sokeriövereihin. On fiksumpaa asettaa maltillisia tavoitteita ja sallia itselleen pari palaa suklaata silloin tällöin tai karkkipäivä kerran viikossa. Sokerin kohtuukäytön opettelu voi aluksi tuntua kärvistelyltä, mutta se helpottaa jo parissa viikossa. Muutamassa kuukaudessa tietoisesta sokerinvähentämisestä on tullut tapa, jota ei tarvitse enää tiukasti miettiä.
Asiantuntijana TtT, laillistettu ravitsemusterapeutti Reija Männikkö, Itä-Suomen yliopisto
Lue myös:
Cosmopolitanista: ”Söin ennen pestopastaa suoraan kattilasta”
Miksi on niin vaikea päästä eroon sokerista?
Fyysisesti sokeri tarjoaa hetkellisen virtapiikin. Sokeri on lyhytketjuista hiilihydraattia, joka imeytyy nopeasti suolistosta verenkiertoon ja nostaa verensokeritasoja.
Mielen tasolla sokeriin liitetään usein vahvoja myönteisiä mielikuvia: jo äidinmaito on makeaa, ja monella on mukavia muistoja perheen yhteisistä rennoista lauantai-illoista karkkipussit kourassa.
Vaikka puhtaassa sokerissa ei ole mitään rakennusaineita kropalle, sitä on turha täysin demonisoida – kourallinen karkkia ei päivän ravintoarvoja tyystin pilaa. Suositustaso lisätyn sokerin määrästä on korkeintaan 10 prosenttia päivän energiansaannista. Käytännössä se tarkoittaa noin 40−50 grammaa lisättyä sokeria, jota löytyy vähän lähes kaikista elintarvikkeista ketsuppia ja maustesekoituksia myöten.